48. Yhteiskuntaevoluution kynnyksellä

Raha oli neoliittisen vallankumouksen yhteydessä syntynyt oman aikansa nerokas innovaatio, joka vauhditti huikeasti tieteen ja teknologian kehitystä ja helpotti ihmisten välistä hyödykkeiden vaihtoa ja hyvinvoinnin kehitystä. Raha oli välttämätön ja tärkeä osa yhteiskunnallista evoluutiotamme. Sitä ei kuitenkaan missään nimessä voida pitää kehityksen päätepisteenä.

Samalla tavoin kuin arabialaiset numerot syrjäyttivät roomalaiset numerot epäkäytännöllisinä kehittyneempien laskutoimitusten edessä, tulee myös taloustieteisiin ja rahaan perustuva planetaarinen resurssienhallinta tekemään tilaa tasapainoisemmalle ja harmonisemmalle resurssienhallinnan älykkyydelle. Ihmiskunnalla on toivoa. Rahalla sitä ei ole. Kohtaloitamme ei ole sidottu yhteen.

Tarvitsimme rahaa saavuttaaksemme nykyisen tieteellisen ja teknologisen tasomme. On turha kuvitella, että kaikki tuo ajan saatossa kertynyt osaaminen jotenkin mystisesti katoaisi sillä samalla hetkellä, kun irrottaudumme rahasta. Kaikki hyvinvointimme on peräisin reaalimaailmasta, ja reaalimaailmasta se muodostuu konkreettiseksi hyvinvoinniksi joko fyysisen työnteon tai – kuten nykypäivänä – teknologian ja automaation kautta. Kun teknologinen evoluutio on kerran polkaistu käyntiin, ei se sen jälkeen enää tarvitse rahaa pysyäkseen käynnissä. Positiivinen kierre ylläpitää itse itseään.

Rahaan tulee suhtautua kuin avaruusaluksen ympärille rakennusvaiheessa pystytettyihin rakennustelineisiin. Avaruusalusta ei rakenneta rakennustelineitä varten. Rakennustelineet eivät ole rakennusprojektin pääasia vaan pelkkä välttämätön välivaihe matkalla kohti korkeampia tavoitteita. Kun alus viimein on valmis nousemaan ilmaan, ei vanhoja rakenteita pakata kyytiin painoa lisäämään ja matkaa hankaloittamaan. Ne yksinkertaisesti puretaan pois tarpeettomina.

Samalla tavoin kuin rakennustelineet mahdollistavat rakentamisen, myös rahajärjestelmä mahdollisti nyky-yhteiskunnan synnyn tieteellisine ja teknologisine innovaatioineen. Kehitimme tieteellisen menetelmän, korkean teknologian ja automaation, joiden varaan voimme hyvinvointimme nojata samalla kun päästämme irti rahasta. Yhteiskuntaevoluutiomme ei voi pysähtyä rahajärjestelmään ja sen ylläpitämään apinakulttuuriin. Pystymme paljon parempaan.

Hyvinvoinnillamme ei ole mitään elimellistä yhteyttä rahaan. Rahan poistaminen ei vie meiltä pois sitä tieteellistä ja teknologista ymmärrystämme, josta kaikki todellinen hyvinvointimme on peräisin. Kun päästämme irti rahasta ja rahajärjestelmän perustalle järjestäytyneen yhteiskunnan mekanismeista, emme päästä irti mistään todellisesta. Tuolloin jätämme taaksemme vain aikansa eläneet ja tarkoituksensa jo täyttäneet rakenteet. Vapaudumme matkantekoamme hidastavasta ja hankaloittavasta taakasta. Ilman tuota taakkaa olisimme jo tieteellisesti ja teknologisesti valmiita ihmiskunnan yhteiskuntaevoluution seuraavaan vaiheeseen.

Rahajärjestelmä kelluu reaalimaailmasta irrallisena. Se on vain pintapuolisesti älykäs resurssienhallintajärjestelmä, mutta silti kyllin älykäs harhauttamaan valtaosan väestöstä. Rahan älykkyys sulkee sisäänsä kaikki yhteiskunnalliset instituutiot, mukaan lukien valtiovallan, armeijan, oikeuslaitoksen, ympäristöjärjestöt, ihmisoikeusjärjestöt, uskonnolliset instituutiot ja niin edelleen. Rahan älykkyys ohjaa näkymättömän käden tavoin kaikkea yhteiskunnallista toimintaa, mutta koska käsi on näkymätön, ei sitä osata kyseenalaistaa ja niin syy yhteiskunnan kieroutumiseen löytyy aina helpommin kaikkialta muualta kuin rahasta itsestään.

Markkinoiden näkymätön käsi kahlitsee otteeseensa myös tavalliset ihmiset. Tarvehierarkian alimman tason tarpeista – ihmisen fysiologisista perustarpeista – ainakin puhdas juomavesi, ravinto ja suoja on kytketty kiinni rahajärjestelmään. Samoin tarvehierarkian toisen tason tarpeet – ihmisen turvallisuuden tarpeet – ovat laajalti rahajärjestelmästä riippuvaisia. Näin ollen rahan instituutiosta itsestään tulee välillisesti – niin kieroutuneelta kuin se kuulostaakin – yksi ihmisen fysiologisista perustarpeista. Tämä ominaisuus synnyttää ihmisen ja rahan välille luonnolliselta vaikuttavan siteen. Todellisuudessa tämä suhde on kuitenkin kaikkea muuta kuin luonnollinen.

Niinpä kaikki, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, tapahtuu pohjimmiltaan aina rahajärjestelmän alaisuudessa. Siksi mikään ei pidä sisällään syvällisempää, pysyvämpää ja konkreettisempaa muutospotentiaalia kuin rahaan itseensä kohdistuva muutospaine. Jos ihmiset tällä planeetalla kuolevat nälkään, janoon tai nykyteknologialla hoidettavissa oleviin sairauksiin, on kyse ainoastaan huonosta suunnittelusta – vaikeasta järjestelmätason virheestä.