sunnuntai 11. joulukuuta 2011

32. Itsensä kaupiskelu työmarkkinoilla

Työpaikkahaastatteluissa kuvio on aina sama. Kenellekään ei ole epäselvää, kuka on ostaja, kuka on myyjä ja mistä kauppaa käydään. Koska työhaastattelussa on kyse tuotannontekijän kauppaamisesta, tulee itse kauppatavara asettaa näytille mahdollisimman edustavana. Ennen paikalle saapumista työnhakijan onkin sopeutettava oma ajattelunsa ja ulkonäkönsä vastaamaan yhtiön ajattelua ja imagoa.

Työnhakijan kannattaa muistaa, ettei yritys etsi ensisijaisesti ihmistä vaan tuotannontekijää. On turha kuvitella, etteikö yritys korvaisi työnhakijaa välittömästi työtehtävään suunnitellulla koneella tai robotilla, jos se vain suinkin olisi mahdollista. Siksi työnhakijan kannattaa omaksua mahdollisimman kliininen, persoonaton ja robottimainen olemus työhaastatteluun astellessaan, ellei työtehtävä nimenomaan edellytä inhimillistä otetta. Kyse on ennen kaikkea roolileikistä.

Työhaastattelussa vastassa on yleensä pari kolme tarkkaavaista ja kriittistä silmäparia. Kauppatavaran ei kuitenkaan pidä vaikuttaa hermostuneelta, sillä jokaista liikettä, elettä ja ilmettä tarkkaillaan – jokaisella lausutulla sanalla on merkitystä. Tullakseen toimeen työmarkkinoilla – ja markkinataloudessa yleensäkin – työnhakijan tulee piilottaa oma arvomaailmansa ja omaksua mielipiteikseen valtakunnan virallinen totuus. Tässä tehtävässä työnhakijaa auttaa iltapäivälehdistö. Iltapäivälehtien tehtävänä on yksinkertaistaa monimutkaiset asiat, värjätä ne mustavalkeiksi ja pureskella ne kiireiselle kuluttajalle helposti nieltävään muotoon. Ihminen, joka osoittaa kykenevänsä nielemään iltapäivälehtien syöttämän roskan kakistelematta, nielee varmasti myös yhtiön sisäisen tiedotuksen, arvomaailman ja propagandan, ollen siten turvallinen valinta työnantajalle.

Esiintymistaito ja ruskeakielisyys nousevat työnhakuprosessissa arvoon arvaamattomaan. CV ojennetaan työnantajille kuin tavaran käyttöohje. Se pitää sisällään tavaran luonteenomaiset ja siihen ohjelmoidut ominaisuudet, ohjelmointipaikka- ja ajankohtatiedot sekä käytössä kertyneen kokemuksen. Myös perhesuhteilla on tärkeä rooli työnhakuprosessissa. Perheellisyys viittaa kunnollisuuteen. Lisäksi perhe synnyttää työnhakijalle suuren yksittäisen menoerän lisäten siten työnhakijan riippuvuudesta kumpuavaa nöyrää miellyttämistarvetta. Tästä työnantaja erityisesti pitää.

Jos työnhakija on mies ja hänellä on puoliso, kaksi lasta, osamaksuauto ja omakotitalo asuntolainoineen – kuten tyypillisellä keski-ikäisellä miehellä yleensä on – tarkoittaa se käytännössä jo miellyttämispakkoa. Mitä suurempi perhe, sitä suurempi pankkilaina. Mitä suurempi pankkilaina, sitä suurempi riippuvuus työpaikasta. Mitä suurempi riippuvuus, sitä suurempi nöyryys, ja niin edelleen. Siksi perhe onkin omiaan lisäämään etenkin perheellisten miesten arvoa työmarkkinoilla.

Raadin edessä työnhakija esittelee elämänsä matkana, jonka kaikkien uhrausten lopullisena päämääränä on aina siintänyt työpaikka juuri tässä nimenomaisessa yrityksessä. Mitä nopeammin ja enemmän ihminen on ehtinyt saavuttaa ja mitä suurempaa ja epäinhimillisempää ahkeruutta kokelas on aiemman uransa aikana osoittanut, sitä parempaa hintaa hän voi itsestään pyytää. Kaikki ne uhraukset ja laiminlyönnit, jotka ihminen on uransa vuoksi joutunut omassa henkilökohtaisessa elämässään tekemään, loistavat työhaastattelussa kuin mitaleina rinnassa. Silti kyselytutkimuksissa, joissa mitataan ihmisten arvomaailmaa, sijoittuvat terveys, perhe, vapaus ja ihmissuhteet aina arvojen kärkisijoille. Juuri nämä samat arvot hektinen työelämä vaatii kuitenkin aina ensimmäisenä uhraamaan.

Ei ole kovinkaan yleistä, että ihminen kuolinvuoteellaan harmittelisi sitä, kuinka hän tulikaan viettäneeksi liikaa aikaa läheistensä kesken tai rakkaimpien harrastustensa parissa. Kovin harva muistelee enää tuolloin kaiholla aikaansa työelämässä. Työelämä murheineen ja kiireineen näyttäytyy kuolinvuoteella kovin toisenlaisessa valossa.

Eikö olekin tragikoomista, kuinka elämän todellinen tarkoitus paljastaa itsensä ihmiselle usein vasta kuoleman lähestyessä, viimeisten elinviikkojen aikana – siinä vaiheessa, kun kaikki on jo myöhäistä. Tuolloin viimeistään oivallat, että kaikki se, mitä teit koko parhaan aikuisuutesi ajan, olikin todellisuudessa pelkkää harhaa. Aidosti tärkeät asiat löytyivät jostain aivan muualta.

Ihmisen luontaiset arvot ovat kiinteässä yhteydessä ihmiskunnan ajattomiin viisauksiin. Nämä arvot ovat olleet kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina täsmälleen samat, eivätkä ne kulje käsi kädessä rahajärjestelmän ylläpitämän arvomaailman kanssa.