Niukkuuteen
perustuvan yhteiskunnan piirissä ihmiset asetetaan lähtökohtaisesti
toinen toisiaan vastaan. Käynnissä on ikuinen kilpataistelu. Valtio
pyrkii maksimoimaan verotulonsa, yritykset liikevoittonsa ja
tavalliset kansalaiset palkkansa. Pelin toimijoiden keskinäiset edut
ovat jatkuvassa ristiriidassa keskenään. Kenenkään ei ole
järkevää tyytyä vähään tai jakaa omastaan. Jopa ajatuksilla on
oma arvonsa, minkä vuoksi ne pyritään suojaamaan ja pitämään
kilpailijoilta salassa. Pysyäkseen elinvoimaisena jokaisen
talousyksikön on ahnehdittava loputtomasti lisää. Ja mikä
hulluinta, meidät on saatu uskomaan, että kaikki tämä pelokas ja
mielipuolinen vauhkoilu johtaisi jotenkin mystisesti parhaaseen
saavutettavissa olevaan hyvinvointiin.
Ihmiset pelaavat tyypillisesti juuri sitä peliä, jota heidät laitetaan pelaamaan. Siinä missä sotaoloihin asetettu ihminen on pakotettu tappamaan pysyäkseen hengissä, on hänet niukkuuteen perustuvan yhteiskunnan piirissä pakotettu ahneeksi ja itsekkääksi samasta syystä. Ihmisen ahneus on ahneutta palkitsevan ja edellyttävän yhteiskuntajärjestelmän seuraus, samalla tavoin kuin ihmisten tappaminen sodassa on tappamista edellyttävän ja palkitsevan sotatilan seuraus.
Ihmiset pelaavat tyypillisesti juuri sitä peliä, jota heidät laitetaan pelaamaan. Siinä missä sotaoloihin asetettu ihminen on pakotettu tappamaan pysyäkseen hengissä, on hänet niukkuuteen perustuvan yhteiskunnan piirissä pakotettu ahneeksi ja itsekkääksi samasta syystä. Ihmisen ahneus on ahneutta palkitsevan ja edellyttävän yhteiskuntajärjestelmän seuraus, samalla tavoin kuin ihmisten tappaminen sodassa on tappamista edellyttävän ja palkitsevan sotatilan seuraus.
Toisin
kuin ihmisten ylläpitämät keinotekoiset instituutiot, luontaiset
palkkiomekanismimme eivät palkitse meitä kieroutuneesta
käytöksestämme. Päinvastoin. Koska ihmisen luontainen
palkkiojärjestelmä on vaikeassa ristiriidassa rahajärjestelmän
ylläpitämän, ahneutta ja itsekkyyttä tukevan palkkiojärjestelmän
kanssa, täyttyy yhteiskuntamme henkistä pahoinvointia potevista
ihmisistä.
Nyky-yhteiskunnan puitteissa ihmisiin voi olla vaikea luottaa, sillä kaikki ihmiset ovat aina oman ammattinsa korruptoimia – tavalla tai toisella. Palkattiinpa sinut mihin työhön tahansa, tulet aina olemaan juuri tämän nimenomaisen yrityksen tai instituution ideologian kannattaja ja puhumaan sen tuotteiden ja palveluiden puolesta riippumatta siitä, mikä on oma taustasi ja mitä mieltä asioista itse olisit. Tämä järjestelmän synnyttämä epärehellisyys hyväksytään yleisesti osaksi järjestelmän perusluonnetta. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Niukkuuteen perustuva rahajärjestelmä luo ja ylläpitää korruptiota kaikilla tasoilla. Sitä mukaa kun lisääntyvä velka ja ikuinen kilpailu luovat ihmiskunnalle tarpeen juosta aina vain kovempaa, kehittyvät myös yhteiskunnan arvot väistämättä yhä enenevässä määrin niukkuudentilassa selviytymistä palkitsevaksi: kylmemmäksi, kovemmaksi, minäkeskeisemmäksi ja epärehellisemmäksi. Rahajärjestelmämme tukee itsekkyyttä, ahneutta ja omaneduntavoittelua. Se määrittää koko ihmiskunnalle perusarvot ja pelin hengen.
Monet ihmiset sairastuvat sairaan järjestelmän oravanpyörässä, mutta koska masennuslääkkeiden tuotanto on erinomaista bisnestä, ihmisten pahoinvointia ja masentuneisuutta ei nähdä voiton maksimointiin perustuvan järjestelmän toiminnan kannalta mitenkään erityisen vahingollisena – päinvastoin. Masennus luo uusia markkinoita lukuisille eri alojen ammattilaisille, kuten psykiatreille, psykologeille ja lääketeollisuudelle. Kaikki ihmisongelmista elinvoimansa saavat toimialat kasvattavat maan bruttokansantuotetta. Sairaassa järjestelmässä ihmisten pahoinvointi on luonnollista ja hyväksyttävää, kunhan se ei muodosta estettä talouden toiminnalle ja voiton maksimoinnille.
Pelissä, jossa itsessään on lähtökohtaisesti aina liian vähän rahaa, jokaisen talousyksikön täytyy lain puitteissa keksiä oma keinonsa imeä rahaa niiltä, joille sitä on päässyt syystä tai toisesta kertymään. Siinä missä köyhät ovat pakotettuja hyökkäämään, ovat rikkaat pakotettuja puolustamaan rikkauksiaan. Molempien tahojen eteenpäin ajavana voimana toimii pelko. Pelko nälkäkuolemasta, köyhyydestä, asunnottomuudesta ja turvattomuudesta ajaa vähäosaista kansan osaa. Hyväosaiset sen sijaan pelkäävät kerätyn omaisuuden ja saavutetun aseman menettämistä.
Koko järjestelmä rakentuu vastakkainasettelun lähtökohdille: työntekijä–työnantaja, ostaja–myyjä, lainaaja–rahoittaja, köyhä–rikas ja hyvä–paha. Vaikka ihmiset yleisesti tietävät, mikä on oikein ja kuinka heidän tulisi käyttäytyä, ja vaikka he puhuvatkin paljon nöyryyden, rehellisyyden ja välittämisen puolesta, on se kaikki turhaa puhetta yhteiskunnassa, joka lähtökohtaisesti tarjoaa palkinnon kieroutunutta käytöstä harjoittaville ihmisille. Kyse on järjestelmätason virheestä. Pelkkä ihmisyksilöiden herääminen ja henkinen kasvu eivät riitä järjestelmässä, joka yhteiskuntatasolla ylläpitää, opettaa ja tukee kieroutunutta käytöstä.
Nyky-yhteiskunnan puitteissa ihmisiin voi olla vaikea luottaa, sillä kaikki ihmiset ovat aina oman ammattinsa korruptoimia – tavalla tai toisella. Palkattiinpa sinut mihin työhön tahansa, tulet aina olemaan juuri tämän nimenomaisen yrityksen tai instituution ideologian kannattaja ja puhumaan sen tuotteiden ja palveluiden puolesta riippumatta siitä, mikä on oma taustasi ja mitä mieltä asioista itse olisit. Tämä järjestelmän synnyttämä epärehellisyys hyväksytään yleisesti osaksi järjestelmän perusluonnetta. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Niukkuuteen perustuva rahajärjestelmä luo ja ylläpitää korruptiota kaikilla tasoilla. Sitä mukaa kun lisääntyvä velka ja ikuinen kilpailu luovat ihmiskunnalle tarpeen juosta aina vain kovempaa, kehittyvät myös yhteiskunnan arvot väistämättä yhä enenevässä määrin niukkuudentilassa selviytymistä palkitsevaksi: kylmemmäksi, kovemmaksi, minäkeskeisemmäksi ja epärehellisemmäksi. Rahajärjestelmämme tukee itsekkyyttä, ahneutta ja omaneduntavoittelua. Se määrittää koko ihmiskunnalle perusarvot ja pelin hengen.
Monet ihmiset sairastuvat sairaan järjestelmän oravanpyörässä, mutta koska masennuslääkkeiden tuotanto on erinomaista bisnestä, ihmisten pahoinvointia ja masentuneisuutta ei nähdä voiton maksimointiin perustuvan järjestelmän toiminnan kannalta mitenkään erityisen vahingollisena – päinvastoin. Masennus luo uusia markkinoita lukuisille eri alojen ammattilaisille, kuten psykiatreille, psykologeille ja lääketeollisuudelle. Kaikki ihmisongelmista elinvoimansa saavat toimialat kasvattavat maan bruttokansantuotetta. Sairaassa järjestelmässä ihmisten pahoinvointi on luonnollista ja hyväksyttävää, kunhan se ei muodosta estettä talouden toiminnalle ja voiton maksimoinnille.
Pelissä, jossa itsessään on lähtökohtaisesti aina liian vähän rahaa, jokaisen talousyksikön täytyy lain puitteissa keksiä oma keinonsa imeä rahaa niiltä, joille sitä on päässyt syystä tai toisesta kertymään. Siinä missä köyhät ovat pakotettuja hyökkäämään, ovat rikkaat pakotettuja puolustamaan rikkauksiaan. Molempien tahojen eteenpäin ajavana voimana toimii pelko. Pelko nälkäkuolemasta, köyhyydestä, asunnottomuudesta ja turvattomuudesta ajaa vähäosaista kansan osaa. Hyväosaiset sen sijaan pelkäävät kerätyn omaisuuden ja saavutetun aseman menettämistä.
Koko järjestelmä rakentuu vastakkainasettelun lähtökohdille: työntekijä–työnantaja, ostaja–myyjä, lainaaja–rahoittaja, köyhä–rikas ja hyvä–paha. Vaikka ihmiset yleisesti tietävät, mikä on oikein ja kuinka heidän tulisi käyttäytyä, ja vaikka he puhuvatkin paljon nöyryyden, rehellisyyden ja välittämisen puolesta, on se kaikki turhaa puhetta yhteiskunnassa, joka lähtökohtaisesti tarjoaa palkinnon kieroutunutta käytöstä harjoittaville ihmisille. Kyse on järjestelmätason virheestä. Pelkkä ihmisyksilöiden herääminen ja henkinen kasvu eivät riitä järjestelmässä, joka yhteiskuntatasolla ylläpitää, opettaa ja tukee kieroutunutta käytöstä.