25. Negatiivinen energia yhteiskuntien käyttövoimana

Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä rahan arvo perustuu velkaan, mutta mitä on itse velka? Jos velka olisi tunnetila, olisi se mitä luultavimmin negatiivinen. Velka synnyttää takaisinmaksun velvoitteen, jonka täyttämättä jättäminen aiheuttaa velalliselle oikeudellisen vastuun. Toisin sanoen velka on aina pakko maksaa takaisin rangaistuksen uhalla. Yhteiskunnan perustasolla velka maksetaan pois työnteon kautta.

Jos siis tahdomme, että yhteiskunnassa on rahaa, täytyy ihmisten myös ottaa velkaa ja tehdä työtä. Jos ihmisellä on velkaa mutta hän ei tee työtä, ei hän pysty suoriutumaan veloistaan ja joutuu vastaamaan siitä oikeudessa. Rangaistuksen uhka aiheuttaa pelkoa. Tällä tavoin raha, joka on siis velkaa, tulee kiinteästi sidotuksi työntekoon, pakkoon ja pelkoon.

Työpakko pistää rahan liikkeelle ja rahan liike liikuttaa yhteiskuntaa. Yhteiskunta vailla kokonaisvaltaista älykästä resurssienhallintaa johtaa paitsi lisääntyneisiin ympäristöongelmiin myös uusiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Ongelmat kierrätetään takaisin yhteiskunnan käyttövoimaksi, ja niin negatiivisen energian varaan rakentunut yhteiskunta pyörittää itseään. Se löytää oman olemassaolonsa oikeutuksen oman olemassaolonsa seurauksista – älyllisesti epärehellisistä kehäpäätelmistä. Sama logiikka toistuu läpi yhteiskunnan kaikilla tasoilla monissa eri muodoissa.

Ihmisten negatiivisen energian käyttövoimakseen muuntava järjestelmä pitää yhteiskunnassa yllä jatkuvaa negatiivista jännitettä, mikä tekee yhteiskunnallisen ilmaston toisinaan hyvin epävakaaksi. Siksi niukkuutta polttoaineenaan käyttävä yhteiskunta vaatii samalla myös poliisin ja armeijan läsnäoloa. Myös oikeuslaitos, rangaistuslaitos ja lukemattomat muut hierarkkisesti rakentuneet yhteiskunnalliset instituutiot ovat erottamaton osa negatiivista energiaa käyttövoimanaan käyttävää
yhteiskuntaa.

Niukkuuteen ja kilpailuun perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää puolustetaan usein luonnollisena muun muassa siitä syystä, että myös eläimet elävät luonnossa jatkuvan niukkuuden ja kilpailun tilassa ja ovat siksi alituisessa eloonjäämiskamppailussa keskenään. Niukkuus todellakin synnyttää ihmisten ja eläinten keskuuteen taistelun resursseista, ruuasta ja elinalueesta. Samalla tavoin kuin niukkuuden loukkuun ajettu eläin myös niukkuuden uhkan eteen joutunut ihminen on valmis hyvinkin radikaaleihin tekoihin pysyäkseen hengissä. Mutta siinä missä koskemattomassa luonnossa elävien eläinten kokema niukkuus on luonnollista, on ihmisten kokema niukkuus nykyteknologian maailmassa täysin keinotekoista. Kuinka oikeutettua on ylläpitää yhteiskunnissa keinotekoisesti aiheutettua niukkuutta ja siitä seuraavaa eloonjäämistaistelua runsauden mahdollistavan tieteen ja teknologian aikakaudella?

Se, että niukkuus aiheutetaan keinotekoisesti – että ihmisten keskuuteen synnytetään tarkoituksellisesti, joskin hyvin pitkälti tiedostamattomasti, keinotekoinen eloonjäämiskamppailu sillä seurauksella, että kymmenet tuhannet ihmiset kuolevat päivittäin nälkään tai aliravitsemuksesta johtuviin sairauksiin, ja että he niukkuuden pakottamina joutuvat varastamaan toisilta tai myymään itseään vain pysytelläkseen hengissä – se on pelkästään primitiivistä ja brutaalia. Asiat voitaisiin hoitaa myös toisin, mutta niin kauan kuin kieltäydymme tunkeutumasta ongelman ytimeen ja kyseenalaistamasta järjestelmää ja sen ylläpitämiä mekanismeja perusteita myöten, kaikki ratkaisuehdotukset tulevat osoittautumaan yksi toisensa jälkeen vain tilapäisiksi. Ongelma on pohjimmiltaan niukkuuden ja niukkuudesta kumpuavan negatiivisen energian varaan rakentuneessa järjestelmässä itsessään.

Järjestelmä nykymuodossaan ei hyödytä ketään, ei edes vallassa olevaa eliittiä, vaikka se virheellisesti saattaa niin uskoakin. Myös valtaeliitin jäsenet ovat tietämättään saman järjestelmän uhreja. Niin kauan kuin kaduilla kulkee sairaan järjestelmän alistamia ja nöyryyttämiä ihmisiä, ei kukaan ole turvassa – ei edes valtaeliitti itse.