Toisin
kuin niukkuudesta ja ihmisongelmista elinvoimansa saava
nykykulttuurimme, joka pyrkii turruttamaan ajattelun ja vetämään
ihmisiä henkisesti alaspäin, tulevaisuuden yhteiskunta luo kokonaan
toisenlaiset edellytykset paitsi fyysiselle hyvinvoinnille myös
henkiselle kasvulle ja kehitykselle.
Vaikka
muutos edellyttääkin ihmisiltä tietynlaista yhteiskunnallisen
tietoisuuden kasvua ja ajattelutavan muutosta, ei kyse silti ole
mistään yli-inhimillisestä, saavuttamattomissa olevasta
suorituksesta. Päinvastoin. Perusidea on hyvin yksinkertainen.
Riittää, että negatiiviseen yhteiskunnalliseen energiaan
liittyvät, pitkälti tiedostamattomat yhteiskunnalliset mekanismit
tuodaan tietoisuuden valoon ja korvataan yltäkylläisyyteen
tähtäävällä, kaikkia ihmisiä tasapuolisesti hyödyttävällä
älykkäällä yhteiskuntasuunnittelulla – positiivisella
yhteiskunnallisella energialla.
On
kuitenkin turha kuvitella, että tulevaisuuden yhteiskunta olisi
täydellinen yhteiskunta, joka yhtäkkiä ratkaisisi kaikki
ihmisongelmat ja poistaisi tyystin kaiken kieroutuneen
ihmiskäyttäytymisen. Ihmiset voivat aina käyttäytyä
kieroutuneesti niin halutessaan, eikä kieroutunutta käytöstä
voida koskaan täysin estää rajoittamatta samalla ihmisten
vapautta. Niinpä ainoa asia johon voidaan vaikuttaa on kieroutuneen
käytöksen esiintymisen todennäköisyys. Nykyinen, niukkuudesta ja
ihmisongelmista elinvoimansa saava negatiivinen yhteiskunnallinen
energia suorastaan pakottaa ihmiset käyttäytymään kieroutuneesti.
Kokonaisvaltaisella älykkäällä yhteiskuntasuunnittelulla
negatiivisen käyttäytymisen todennäköisyyttä voidaan kuitenkin
huomattavasti laskea. Ajan saatossa se voidaan saada katoamaan lähes
kokonaan.
Tulevaisuuden
yhteiskunta ei synnytä minkäänlaista rakenteellista
palkkiomekanismia ihmisten kieroutuneelle käytökselle. Ei ole enää
voitonmaksimointiin perustuvaa liiketoimintaa, jonka kautta kukaan
voisi hyötyä ihmisongelmista tai luonnon tuhoutumisesta. Ei
niukkuutta, velkaa tai työpakkoa ihmisten käytöstä vääristämässä.
Ei byrokratian rattaita inhimillisyyttä runtelemassa. Jos valtaosa
ihmisten kieroutuneesta käytöksestä on seurausta perustarpeiden
niukkuudesta ja eriarvoisuuden tunteesta, niin tokihan me pyrimme
kadottamaan yhteiskunnasta eriarvoisuuden ja niukkuuden – sen
sijaan että tyydymme kirjoittamaan lisää lakeja, rakentamaan lisää
vankiloita ”rikollisille” ja pidentämään heidän tuomioitaan.
Oireiden lievittämisen sijaan keskitytään sairauden parantamiseen.
Ajan
saatossa positiivisen yhteiskunnallisen energian varaan rakentuu
kokonaan uusi kulttuuri, jonka uudet sukupolvet omaksuvat
luonnollisesti kasvaessaan osaksi uutta yhteiskuntaa. Heidän
silmissään menneisyyden maailma näyttäytyy primitiivisenä ja
brutaalina. Uuden sukupolven myötä tarve vanhojen rakenteiden
olemassaololle katoaa lopulta kokonaan. Ihmiskunnan painajainen
loppuu.
Kun
ihmisten ei enää tarvitse tehdä päivästä toiseen työtä vain
pysyäkseen hengissä eikä ketään tarvitse enää pelotella tai
pakottaa mihinkään, pääsevät ihmiset vihdoin toteuttamaan
korkeampia tarpeitaan. Pelon ja pakon sijaan ihmiset tekevät työtään
tiedon nälkänsä, uteliaisuutensa ja sisäisen tyydytyksensä
ohjaamina. Kaikki työ on mielekästä, antoisaa ja – mikä
tärkeintä – yleishyödyllistä. Kaikki tasapainoisen ja
positiivisesti virittyneen resurssienhallintajärjestelmän
puitteissa tehty työ tuottaa konkreettista hyvinvointia paitsi
tekijälle itselleen myös kaikille muille ihmisille. Tämä on
korkein saavutettavissa oleva palkkio. Tulevaisuuden yhteiskunnassa
ihmisiä arvostetaan sen perusteella, kuinka he ovat edistäneet
ihmiskunnan hyvinvointia – sen sijaan, että tarkkailtaisiin kuinka
paljon ihmiset ovat tienanneet rahaa. Rahan varaan rakentunut
palkkiomekanismi, jossa ihminen voi rikastua hyötymällä ihmisten
tai ympäristön pahoinvoinnista, paljastuu luonteeltaan hyvin
primitiiviseksi.
Koko
kulttuuri muuttuu tavalla, jota nykyihmisen on vielä vaikea
käsittää. Tulevaisuuden yhteiskunta koostuu vapaista
ihmisyksilöistä, jotka toteuttavat monimutkaisia hankkeita ja
vaikuttavat yhteiskunnalliseen toimintaan ilman muodollista
organisaatiota, hierarkkisuutta, johtajuutta tai
päätöksentekojärjestelmää, mutta jotka itsenäisesti
organisoituessaan yltävät yhtä hyviin ja vielä parempiin
lopputuloksiin kuin perinteisten järjestäytymistapojen avulla.
Kun
ihmisten hyvinvointi ei ole enää sidottu rahaan ja kun kaikki
vastenmieliset työtehtävät on automatisoitu, ketään ei voi eikä
tarvitse pakottaa tai houkutella mihinkään. Ihmiset hakeutuvat
luontaisesti omien kiinnostuksenkohteidensa pariin. Sinun tai
perheesi hyvinvointi ei ole riippuvainen oman työsi onnistumisesta.
Kaikkien ihmisten hyvinvointi on taattu jo lähtökohtaisesti. Niinpä
ihmiset osallistuvat yhteiskunnan hyvinvoinnin muodostamiseen
puhtaasti sisäisen tyydytyksen palkitsemina. Raha ei ole toiminnan
moottori, vaan itse tekeminen. Aidosti arvokas ja yleishyödyllinen
työ palkitsee tekijänsä. Kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti. Silti –
tai juuri sen vuoksi – ihmiset ottavat osaa yhteisen hyvän
tuottamiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Enää
tulevaisuus ei näytä uhkaavalta ja ahdistavalta. Kun inhimillisen
hyvinvoinnin ja luonnontieteellisen ymmärryksen välinen suhde
oivalletaan ja kun tuota ymmärrystä sitten sovelletaan älykkääseen
yhteiskuntasuunnitteluun, paljastuu rahan, talouden ja politiikan
valhe vihdoin kaikessa laajuudessaan. Kaikki menneen maailman kurjuus
ja kärsimys paljastuvat pohjimmiltaan itse aiheutetuiksi. Ne
pysyivät hengissä vain ihmisten tiedostamattomuuden turvin.
Ihmiskunnan yhteiskuntaevoluution suurin yksittäinen murros on
käynnistynyt. Typertyneinä ihmiset tulevat muistelemaan mennyttä
maailmaa, jossa ihmisten hyvinvointi oli kiinteästi sidottu ihmisten
pahoinvointiin; jossa niukkuutta ja ihmisongelmia ylläpidettiin
rakenteellisesti. Kuinka kaukaiselta ja vieraalta se heidän
silmissään nyt näyttääkään.