Nykyaikana
puhumme poliitikkojen lobbaamisesta – aivan kuin uusi termi sanalle
”lahjonta” tekisi korruptiosta jotenkin hyväksyttävämpää.
Olemme myös oppineet pitämään kansanedustajien vaalirahoitusta
jotenkin asiaan kuuluvana, vaikka kyse on päivänselvästä
korruptiosta. Poliitikko, joka saa rahoitusta finanssimaailmalta, ei
tietenkään edusta kansaa vaan finanssimaailmaa. Mitä suurempi osa
edustajan vaalibudjetista on ulkopuolista rahoitusta, sitä
suuremmalla todennäköisyydellä kansanedustaja kuuntelee päätöksiä
tehdessään rahoittajiaan äänestäjiensä sijaan. Rahan ja
politiikan liitossa suunnan ja tahdin määrää lopulta aina raha.
Edustuksellinen
demokratia on rakentunut rahajärjestelmän päälle ja on sen vuoksi
rahan mekanismeille alisteinen. Se voi ohjata pelin kulkua vain sille
annettujen valtuutusten puitteissa. Itse rahaan tai globaalin
markkinatalouden pelisääntöihin presidentillä, pääministerillä,
eduskunnalla tai virkamiehillä ei ole mitään sananvaltaa. Rahan
mekanismien ajama globalisaation kasvoton mörkö ei välitä siitä,
kuinka yksittäiset valtiot hoitavat omat sisäiset asiansa, kunhan
ne kaikki pelaavat samaa peliä ja käyttävät samaa
velkaperusteista rahaa. Niin on kaikkialla. Kaikkien kansojen kaikki
ihmiset ovat pohjimmiltaan osa yhtä ja samaa talous- ja
rahajärjestelmää riippumatta kielestä, kulttuurista, valuutasta,
valtioiden rajoista tai siitä, nimitämmekö yhteiskuntaamme
kommunistiseksi, kapitalistiseksi, fasistiseksi, sosialistiseksi tai
demokraattiseksi. Politiikka on pelkkää valtioiden sisäistä
hienosäätöä. Olemme osa samaa velkaan perustuvaa
rahajärjestelmää, ja äänestämme sen puolesta joka ikinen kerta
kun käytämme rahaa. Me elämme maailmassa, jossa rahan valta määrää
yhteiskuntien suunnan ja on kaiken muun vallan yläpuolella. Rahan
älykkyys – syöpäkasvaimen älykkyys – on kaiken käytännön
tason päätöksenteon perusta.
Niinpä
kansa, joka ei osaa kyseenalaistaa rahajärjestelmäänsä, ei ole
pohjimmiltaan vapaa. Kansa, joka ottaa rahan kaikkine mekanismeineen
ennalta määrättynä ja annettuna ja pitää sitä sellaisenaan
luonnollisena ja muuttumattomana tosiasiana, kohdistaa kaiken
yhteiskunnallisen katkeruutensa poliitikkoja kohtaan. Näin heidät
on valtion koululaitoksen taholta opetettu tekemään. Heille on
uskoteltu, että kaikki kansakuntaa koskeva päätösvalta on
poliitikoilla. Mutta poliitikot voivat tehdä päätöksiä vain
raha- ja talousjärjestelmän määräämän kapean putken sisällä.
Tuo putki osoittaa aina samaan suuntaan täysin riippumatta siitä,
mikä poliittinen puolue on vallassa. Vaikka rahan ja talouden
mekanismit määräävät yhteiskunnan suunnan ja pelin hengen täysin
suvereenisti, ei tavallinen kansa näe niin pitkälle. Sen
perspektiivi ulottuu vain poliitikkoihin asti.
Niinpä
taloudellisten kriisien yhteydessä poliittiset johtajat vaihtuvatkin
tiuhaan ja kansa saa tuntea omaavansa valtaa sitä itseään
koskevissa asioissa. Silti mikään ei todellisuudessa muutu
poliitikkojen vaihtuessa. Kansakunta taivaltaa yhä edelleen
täsmälleen samaan suuntaan kuin ennenkin, yhdessä kaikkien muiden
kansakuntien kanssa. Tokihan ymmärrämme, ettei kansakunnan
edustuksellinen demokratia voi muuttaa koko finanssimaailman
pelisääntöjä – sääntöjä, jotka pohjimmiltaan ovat rahassa
itsessään.
Siihen
saakka, kun tämä oivalletaan, on poliitikkojen pääasiallisena
tehtävä toimia iskuja pehmentävänä puskurina ja näkyvyyden
estävänä sumuverhona kansan ja finanssimaailman välillä.
Poliitikkojen tärkeimpänä tehtävänä on ylläpitää
kansanvallan illuusiota, ottaa finanssimaailmalle tarkoitetut iskut
vastaan ja estää rahvasta näkemästä vallan kulissien taakse;
ettei maailmantalous olekaan pohjimmiltaan kenenkään hallinnassa;
ettei kukaan todellisuudessa tiedä, miten itsetuhoinen, alati
kiihtyvä noidankehä pysäytetään.
Poliitikoille
maksetaan hyvin siitä hyvästä, että he jaksavat kärsiväisesti
kuunnella kansalaisten valituksia, lohdutella heitä epämääräisillä
lupauksilla ja valaa uskoa huomispäivään. Näin toimiessaan he
antavat täydellisen työrauhan rahan mekanismeja palvelevalle
kasvottomalle finanssieliitille ja sitä ohjaavalle taloudelliselle
älykkyydelle – syöpäkasvaimen älykkyydelle.